|
| Blogi |
| Blogi |
|
Sunnuntai 10.1.2010 klo 12:05
Okei, vuosi 2010, uus vuoskymmen, uus aika.
Mitä sä teit kymmenen vuotta sitten, siis silloin kun vuosTuhat vaihtu? Mä muistan, mä olin aika baby vielä, mutta mä olin mun kavereiden kanssa ehkä kolmenkymmenen asteen pakkasessa Levin Gondolihissin edessä. Ilotulitus alko, Gondolilla oli Grande Opening, ihan huippu fiilis ilmassa, ihmisiä ihan hirveesti liikenteessä. Pipot päässä valmiina ottaan Millenium vastaan. Ilmassa oli jotain odottavaa, jotain ihan mieletöntä, sitte kello löi kakstoista ja se oli siinä.
Mitä kymmenessä vuodessa on tapahtunu? Musta piti tulla aikuinen, vastuullinen, menestyvä, kauniimpi, laihempi, tavata uusia ihmisiä, rakastua. Mä haluaisin sanoa, että kaikki nuo jutut toteutu, mutta eihän se ihan niinkään mee. Tai no menee, siinä määrin mitä Peter Pan- syndrooman omaavalla ihmisellä voi mennä :).
Mut mä kysynkin, minkä takia ihmisen pitää saavuttaa ja vaatia itseltään ja toisilta niin paljon? Jengi kyselee tammikuussa toisiltaan, mitä lupasit? Ootko sä tipattomalla? Lopetit sä röökin polton?
Blaa,blaa,blaa! Itsepetoksen Tammikuu! Tammikuu on heti pikkujoulukauden jälkeen, jengi muistelee bileitä, jolloin istui pomon polvella ja porisi turhia, lauloi Lapin Kesän karaokessa- eikä muistanu sanoja, osti joululahjat liian myöhään eikä muistanut sitä tärkeintä tyyppiä postikortilla. Mutta hei, aivan sama, kukaan muu ei tiedä niistä, eikä välitä, koska kaikilla on omat murheet- samat murheet, eri murheet.
Uudenvuoden liian suureellisia lupauksia tärkeempää on kai vaan yrittää parantaa omaa Karmaa, nauraa vähän enemmän, nauttia vähän enemmän, olla enemmän oma itsensä ja yrittää olla onnellisempi. Emmä tiiä, mä en laihtunu viime vuonna, en lopettanu röökin polttoo, enkä urheillukkaan kovin paljoo, mutta mä yritin olla rehellisempi itelleni ku ennen ja mulla oli elämäni magein vuosi tähän mennessä. Mihin uusi vuosi vie? Mitä se tuo tullessaan? En tiedä, mut mä otan sen seikkailuna. Elämä on seikkailu.
Mä enää lupaa mitään, mä oon samanlainen, sama mieli, sama sydän. Sama nainen.
Vuoteen 2010 - Tanssien,
Ilona
Sunnuntai 1.11.2009 klo 05:11
Syyshaikeutta ja happoradiota
Mä en tajuu. Onko tää syysmasista vai mitä, mutta minkä takia jengi ei diggaa mua? Mikä mussa on vikana? Haisenko mä? Ehkä mä oon liian kärsimätön gimma, tai ehkä mun tarvis mennä jonku kirkas valolampun alle meditoimaan tätä elämää. Clubi huutaa ihmisiä, mä haluun tutustuu tähän kaupunkiin. Täällä on joku mieletön itseinho nyt menossa.
Multa ja monelta muulta mun kaverilta jotka on tullu tänne joko duuniin, esiintyyn tai hengaan on kysytty tää sama asia. Miks sä oot tullu just tänne? Miks mä en ois tullu tänne? Yks mun ihan loisto kaveri, herra V, oli ihan ihmeissään, et miks täällä paikalliset mollaa omaa kotikaupunkiaan? Ei tääl oo mitään, ei tänne kannata kenenkään tulla, tääl on inhottavaa… Ei hitto, oikeesti. Miks ei jengi oo ylpee omasta kotiseudustaan? Mä tulin tänne ekan kerran viime helmikuussa ja mitä täällä on? Kaunista Täällä oli silloin helmikuussa ihan kaikkee. Okei ehkä hieman rauhallisempi kaupunki kuva ku Nykissä, mut ihan samat perusjutut, ku siellä. Täällä on oma Central Parkki, on tyylikkäitä ihmisiä, kansainvälistä meininkiä, mut tiättekste mikä täällä on erillaista? Ihmiset tervehtii sua kadulla. Ihan mieletöntä.
Tuli kevät, ihmiset laitto kumpparit jalkaan ja selvis siitä. Simple.
Tuli kesä, ihmiset vähensi vaatteita, koska oli kesä. Hetkittäin mä mietin, et nää on Hulluja! Jengi fillaroi sisäsatamassa teepaitasillaan. Helsingissä samalaisella kelillä Stockalla ois myyty vielä ihan pipona pipoja ja untsikoita. Kesä meni upeesti, koska oli kesä. Mun yks parhaista kemiläisistä ystävistä neiti Pekkis, sano että Kemi herää henkiin kun kesä alkaa ja se oli totta. Autiokaupunki muuttu muurahaispesäksi. Ihmiset söi jäätelöä litroittain ja laulo huonojen biisien mukana epävireisesti, täysillä, koska oli kesä.
Tuli syksy, tuli horros.
Hei haloo! Te ootte pohjoisen kansaa, te selviitte yhdestä syksystä! Silloin kun aurinko menee horisontin taakse vähän pitemmäks aikaa, niin silloin ostetaan kynttilöitä ja keskiverto punkkuu. Laitetaan ämmin kutomat villasukat jalkaan istutaan viltin sisälle turvaan ja nautitaan. Nyt on syys, nyt on rauha. Lasillisen tai pari jälkeen punkkua, käännetään stereoiden volyymia kaakkoon ja pistetään jalalla koreaksi. Sitten kun naapurit alkaa hakkaamaan luudalla kattoon se tarkoittaa sitä et soitetaan taksi ja suunnataan Clubille. Mä odotan teitä.
Odottaessa mä fiilistelen villikset vinossa mm. näiden sanojen tahtiin ja musta nää sanat kertoo tästä kaupungista.
”Sinuun tarvii tekstityksen, salaisuuksien selittäjän, kertojan kaikkitietävän. Puhu äänellä jonka kuulen.”
Mua ei oo tehty sokerista,
Ilona
Keskiviikko 19.8.2009 klo 16:42
SO HOT,
Niin, aivan ihanan kuuma kesä ollut, ja rusketusraidatkaan ei ole enää vai PMMPn hitti, vaan täyttä totta, mutta eikö tyttö saa toivoa vielä lisää auringon paistetta??
Toisaalta, jos sä et Aurinkoni oo enää tulossa meitä ilahduttaan, niin myös herra Syksy olet tervetullut! En malta odottaa, et pääsen salsaan syksyn värjäämien lehtien päälle!
Kesä kuumalla sain avattua ihanasti kaupungin takuulla kuumimman klubin! You know, Clubi kivitalossa arskan paistaessa on kuin juhlisi lämminvesivaraajan päällä☺ Mut kuumuushan ei meitä haittaa, siinähän on jotain ihan älyttömän seksikästä! No se ei ainakaan hidastanut avajaisbileiden meininkiä, kaikki oli jotenki niin innoissaan, eihän näillä leveyspiireillä oo aikoihi kuulemma tapahtunu mitään uutta ainakaan partysaralla. Tiedä häntä, mut jengii oli ihan pipona ja mikäs siinä, todistettavasti Kemi osaa bailaa!
8. päivä oli Kemin kesän yks odotetuimmista tapahtuma, Sonata Arctica Open Air Suomen kauneimmassa sisäsatamassa, Kemin omassa olkkarissa.
Sonata räjäytti potin, kirjaimellisesti. Mäki diggailin keikkaa niin fiiliksissä, et oikeesti, hyppäsin melkein metrin korkeuteen, ku se niitten ”tiny” ilotulitus alko. Enkä ihan varmasti ollu ainoo! Sonatan pojat osaa hommansa.
Show business is Show business!
Sonata Arctica Open Air oli aivan mieletön tapahtuma, mutta mun mielestä Kemin sisäsatamassa on paljon enemmän potenttiaalii! Kaikki ravintoloitsijat ja yrittäjät teki tota häppeningii niin innokkaasti ja sulassa sovussa, et toisaalta tuntu jotenki tuhlaukselta, et kaikki se työ ja vaan Yks päivä juhlia. Kelaa!
Mä nyt oon tätä mieltä, ku mun mielestä häitäki pitäis juhlia ainaki viikko!
(psssst. Ilona on Sinkku! Kaikille tiedoks! Ihanat miehet voi tulla tanssittaa mua!)
Mut Nyt ku Kemi on näyttäny, et kyllä ME osataan, niin ens kesänähän vois ajatella, et Kemissä ois kahen päivän festarit, just tossa loppukesästä ku muut festarit on jo juhlittu. Miksei?
Varsinki ku tää seutu rakastaa Live esiintyjiä ja musaa koko sydämmestään!
Sonata Open Airin jatkot Club Ilonassa oli niin hotit, et mä ainaki ihan sulin tälle kaupungille!
Sonatan keikan jälkeen tapahtu melkein sama ilmiö ku Madden bileissä Tallinnassa, et ihmiset lähti ihan massana keikan jälkeen suunnistaan kohti keskustan ravintoloita! Siinä oli jotain ihanan alkukantasta, ku jengi suunnistaa sinne missä basso pauhaa!
Pojat tuli Chillaan mun Priveen niitten Shown jälkeen, aika tyylikästä.
Tyylikkäintä oli, et kundit ja niiden Posse sai viettää ihan rauhassa iltaansa täpötäydessä Clubissa! Kelaa, vaikka ne oli saanu koko pohjolan sekaisin parii tuntii ennen. Arvostan!
Paikalliset Kemissä on Aatoksen sanoin, niiiin ” Rock’n Roll and Respect!”.
Mitä uutta?
Enhän mä voi pitää mitään salaisuutena kovin kauaa, mä oon niin mä!
Olkaa ready siihen, että kohta jytisee..Ollaan Aatoksen kanssa suunniteltu niin mageita bileitä tälle syksylle ja alku talvelle, et ei mitään rajaa! Muistaakseni, Ilonan päivä tais olla kohta ☺
XO,
Ilona
Tiistai 28.7.2009 klo 9:51
Aurinko paistaa ja porakone pörrää
Mä oon kiertäny kauheen paljon maailmaa ja nähny siellä ihania ja extreem klubeja..
Kauan oon miettiny et haluun jonku paikan jonnekki missä mä saan koota oman puzzleni noista kaikista ihquista juhlapaikoista ja kutsuu kaikki mun kaverit sinne juhlimaan joka viikonloppu.
Juhlat joihin mun frendit tulee on aina täynnä jännitystä, iloa, hyvää musaa ja tietty paljon kuohuvaa. Ihan parasta!
No sit mä löysin kieltämättä aika erikoisesta maailman kolkasta vähän silleen ränsistyneen tilan, jossa mä näin ihan mielettömästi potenttiaalia. Ja eikun ideoita pukkaan!
Mutsiki sano silloin ku mä olin pieni, et jos toi Ilona on hiljaa, niin kohta alkaa tapahtua..Ehkä se oli joku enne ja kai mä oon aina ollu semmonen nopeen toiminnan gimma ja kyllä tää oman Klubin tekeminenki alko aika monelle tosi puskista. Remppaa alettiin tekeen tos kesäkuun alussa ja siitä asti sitte on Ilona-beib yrittäny opetella käyttään vasaraa ja porakonetta, kynnet tosin on kärsiny, Darn!
Onneks mä oon saanu aivan sairaan loistavan tiimin tekeen tätä remppaa! Jotenki ollu ihan mieletöntä chekkaa värikarttoja ja sisustus sivuja ja silleen et siinä on oikeesti joku pointti mukana. Ihana toteuttaa itseensä, mahtavuutta!
Tästä on tulossa itse asiassa aikalailla samantyyppinen mesta ku yks mun lempi Klubeista Isossa Ompussa. Klubissa ihanien ihmisten lisäksi tärkeintä on mun mielestä, se et on tilaa hengittää ja et sä tunnet itses spesiaaliks ku tuut sisälle, koska ainaki silloin ku mä lähen radalle niin mä oon se maailman ihanin, coolein ja spessuin tyyppi.
Remppa on sujunu ilman mitään sen kummempia kommeluksia, mitä mä nyt kerran kaadoin vahingossa maaliliikkeen lattialle purkin kultamaalia, no tää on vaan yks esimerkki.
Kohta aukeaa ovet ja mä oon ihan into piukeena, vaikka jonki verran on vielä hommat levällään, ainahan niin on remonttihommissa, mut paikka on siis redi tän heinäkuun vikia päivä ja uus Era alkaa tän alueen historissa. Tervetuloa kaikki ja suukkoja!
Tuulta päin,
Ilona
|
|
|
|
| Tulostusystävällinen versio |
|
|
|
|
